risaus metsässä koira seisahtaa heti kauris ei liiku
maaliskuussa 2025
sataa taas lunta illan hämärtyessä kaikki valkenee
äkkipysähdys koira nostaa jalkaansa matka jatkuu taas
lämmitän saunaa töitä on tehtäväksi mutta ei tänään
aurinko paistaa mustaan villavaan turkkiin – älä herätä
sininen taivas pari pilvenhattaraa nekin kaukana
suljen silmäni jotta voisin katsoa miltä yö näyttää
heräsin äsken selvästi ihmisenä... vai perhosena?
maaliskuussa 2025Zhuāngzǐlle
”nyt tuli häätö”, ystäväni toteaa viime sanoinaan
yön pimeydessä töyhtöhyyppien äänet viestejä kaukaa
taivas katoaa hetkeksi näkyvistä melkein torkahdin
vihreä kajo pohjoisella taivaalla katoaa yöhön
tähtikirkas yö Karhunvartija näkyy vuosien takaa
nokosten jälkeen peittoon jäänyt painauma koiran kokoinen
tänään harakat lentävät takaperin tuulenpuuskissa
huhtikuussa 2025
vasta äskenhän oli täysikuun aika... tänään ulvon taas
verkon laidalla hahmo vaiteliaana katsoo ylöspäin
lyhyen hetken auringonlaskun jälkeen pilvet hohtavat
seison nyt tässä jalkojeni alla on koko maapallo
kirkkotarhassa paljon kevyttä multaa... mikään ei liiku
toukokuussa 2025
auringonpaiste – vesiputous kimmeltää ilman katsojaa
ylälauteella istutaan vieretysten hiljaisuudessa
heinäkuussa 2025
hellepäivänä koira suo kukkasille keltaisen sateen
ajatuksia... annan niiden mennä pois ja keitän teetä
heinäkuussa 2026
kostea ilta auringon laskettua suuntaamme krouviin
elokuussa 2026
taivas pimenee ensimmäinen välähdys suoraan päälläni
etelässäkin näkyy revontulia valot sammuvat
ruuhkan keskellä kiireinen mies autossaan on hetken vapaa
vastaleikatun sänkipellon vieressä ruoho vihertää
syyskuussa 2026
hahmo metsässä kääntyy minua kohti avaan silmäni
lyhty kaukana hämärässä metsässä sammuu äkkiä
maltainen maku koivunlehdet heiluvat – veden loiskahdus
keltaiset lehdet tarttuneet katukiviin – perhonen nousee
keskellä päivää kuljen suljetuin silmin lapsuusmaisemiin